Paljon onnea 2-vuotiaalle Konstaapelille! Kakkua ja lahjaa, varsinaisesti, ei nyt ollut, mutta eiköhän mukava lenkki kavereiden kanssa ja hyvä ateria extra-lihalla korvaa kakun    Kaverit tosin totesivat, että "vasta 2! Kimihän ollut melkein aina!"  Kaikki on niin suhteellista, etenkin kun tuollainen pikkuvanha konstaapeli...

Suhteellista on myös se, että Miina on vanha, vaikka tulee parin kuukauden päästä vasta 8v. Oliskohan hurja itseään säästelemätön elämä tehnyt tehtävänsä. No, jos ei nyt vanha niin ainakin keski-ikäinen, kuten emäntänsä Viime viikolla otettiin varmuuden vuoksi verinäytteitä, ja kaikki on ihan kunnossa. Joitain arvoja alakantissa, joitain hieman yläkantissa, mutta voisi kai sanoa että ikään nähden ok. Lihasten katoaminenkaan ei ole edennyt. Itse sitä ei osaa arvioida tarkasti. Tiina kävi hieromassa koko lauman, ja sanoi että kaikkien lihakset ovat hyvässä kunnossa. Säännöllinen hieronta auttaa siis pitämään itsekunkin kunnossa

Vielä täytyy hehkuttaa eilistä paimennusharjoitusta Ansan kanssa. Ihan kuin joku pää olisi auennut, ja valoa näkyy tunnelin päässä....

Ensimmäinen harjoitus vaikutti kaikkea muuta kuin lupaavalta: Ansa ei saanut lampaita liikkeelle aidasta, eikä innostunut haukkumaan edes. Ajattelin, että jaahas, tulikohan viimeksi otettua liian kovaa kuria sille.... Mutta sitten Marika ja Kimmo päättivät vaihtaa lampaat, olihan niillä treenattu jo edellisen porukan kanssa. Uuden liikkuvamman lauman kanssa alkoikin sitten homma sujua. Ekassa harkassa sitten koitin ensin fiilistellä Ansaa, ja saada itselleni aikaan jokin suunnitelman etenemisestä. Vaikka olenkin tehnyt mielikuvaharjoituksia ja suunta-treenejä Ansan kanssa, on se vaan niin vaikeaa niiden "liikkuvien esteiden" kanssa. Marika tulikin sitten kädestä pitäen ohjaamaan minua. Jonkunlainen ajatuksenkajo syttyi aivoissa.... sitten otettiinkin tarpeellinen tauko parin melkein onnistuneen harjoitteen jälkeen , puuh!

Seuraavaan harjoitukseen mentiin keskittyneinä ja rauhallisina. Ansa on siitä helppo, että se on kuuliainen ja oppii sanat käsittämättömän vähillä toistoilla. Kun sitten itse mietin tarkoin, mitä teen seuraavaksi (nyt oli joku käsitys mitä pitää tehdä! viimein...), Ansa teki juuri niin kuin pyysin. Tosi hienoja hakukaaria molempiin suuntiin! Ja niin hyvin ja rauhallisesti se ei ole vielä koskaan kuljettanut; lampaat pysyivät minun kanssa, eivätkä juosseet kiireellä ohi selän taa turvaan. Ansan ilmeet olisi pitänyt saada tallennettua Se kulki häntä alhaalla, ei siis taistelulippuna, tyynnytteli itseään haukottelemalla aika ajoin.Haukkumista se käytti vain hakiessa lampaat kauempaa. Kehuin sitä kovasti ja tuntui ymmärtävän, että nyt tehdään niin kuin kuuluukin, oli selvästi myös itse tyytyväinen.

Mutta on se rankkaa ohjaajalle, saati pienelle paimenkoiralle, jonka ohjaaja puhuu ihan ristiin asioita. Minä kun en aina muista Ansan sanavalmiutta, ja käytän sellaisia sanoja, jotka ilmeisesti merkitsevät sille jotain vähän muuta. Kun muutin käytettäviä sanoja, niin Ansa selvästi keskittyi paremmin tekemiseen. Enää kun en sotkenut sen päätä "väärillä" sanoilla

Well done, Ansismus!  Kiitos taas Marika ja Kimmo hyvästä opastuksesta!

Käytiin eilen Ansan kanssa pitkästä aikaa paimennusharjoituksissa, toinen kerta sisätiloissa. Ansa oli tosi innokas ja rohkea. Näytti, tai siis haukkui äänekkäästi, lampisille missä kaappi seisoo . Laumassa oli yksi itsepäinen sarvipää, mutta sai tuta kumpi on itsepäisempi (ja äänekkäämpi), affenanmaan lammas vai partacollie. Meni siis erittäin hyvin, ohjaaja-omistajasta huolimatta. E.m. onnistui siis taas eksymään paikalle mennessä; josta irtosikin iloa muulle väelle koko illaksi , ja oli muutenkin pihalla ohjausten kanssa. Kun asiasta tuli keskustelua, niin kommentti kouluttajilta oli, että: " jos käy kerran kuussa, niin edistyminen on hidasta.... " No, nyt on varattuna treeni-iltoja helmikuulle. Se vaan on Ansan juttu! Minustakin erittäin mielenkiintoista.

Sitten nähtiinkin unta lampaista koko yö. Paitsi Kimi, koska EI ollut TYYNYÄ!   PP oli miestenillassa Vihdissä, ja vienyt mukanaan tyynyn myös. Mutta heelerimiehet tarvisevat myös tyynyn, ja peiton, ja ja ja... Se "anatominen" tyyny, jonka sai lopulta korvikkeeksi oli ihan.... Niinpä Konstaapeli nukkui yönsä y.m. tyynyn ja seinän välissä, pää emännän tyynyllä.... hoh hoh hoijaa....

Miinaa nämä järjestelyt eivät onneksi häiritse, kunhan sohva on vapaa! Mutta pakkaset saisi hieman hellittää, vanhan luita alkaa jo kolottaa. Lumi on toki ihanaa, mutta kun varpaat palelee takista huolimatta. Ei taideta huomenna startata epiksissä, kun etujalat on niin jäykät.... tätä ei siis kerrota Miinalle!

saan itsestäni irti ja laitan kuulumisia. Mihin tämä aika oikein rientää? 

Tuli oltua jo lomallakin. Silloin piipahdettiin Jämsässä katsomassa vanhempia, ja sieltä suurinpiirtein suoraan Viimsiin kylpylään ja lepäämään muutamaksi päiväksi. Se olikin oikein mukava ja rentouttava reissu! Kiitos kaikille koirien hoitajille; teitte sen mahdolliseksi .

Mutta tänä viikonloppuna on nautittu koiranäyttelytouhuista pitkän kaavan mukaan Messukeskusessa. Eilen oli Voittaja näyttely, tänään Pohjoismaiden Voittaja. Ahtauduimme Maicun ja Siken kanssa meidän Yarikseen häkkeinemme ja koirinemme. On se tilava!

Eikä tarvinnut ihan turhan takia lähteä: Kimi oli eilen Paras Uros 2, ja vara-sertti, tänään Paras Uros 4, ja vara-sertti. Ei tullut tikettiä Cruftsiin, mutta olen oikein tyytyväinen tuloksiin ja arvosteluihin. Vastus oli kuitenkin kova, 21 heeleriä (anteeksi, Lancashirenkarjakoiraa ....) molempina päivinä. Kiitos kasvattajalle hienosta koirasta, jota on ilo esittää! Kyllä me vielä sinne Cruftsiin tullaan

Siken Nuppu-shelttie teki myös tasaista tulosta molempina päivinä; lauantaina valioluokan 2. ja tänään valioluokan 4. Maicun Bellman-partis sai tyypillisesti junioriluokissa EH:n molempina päivinä, tänään EH 4. Se nyt vaan on niin vauva vielä, Pusuhuuli... .

 

Ensi viikolla päästään taas Ansan kanssa paimennusharjoituksiin. Tuskin maltetaan odottaa! Edellinen ja ensimmäinen kerta sisäharjoituksissa meni yllättävän hyvin. Ja jospa ehtisin lukea Messarista ostamani "Paimenkoiran koulutus" oppaan, niin minäkin alkaisin ymmärtää, mistä kouluttajat puhuu

Joulukin lähestyy, taas liian nopeasti.... nyt on sentään lunta tunnelmaa luomassa, ja pitämässä pois kuraa!

Eikka

Ps. On kiva täyttää vuosia ja saada paljon ihania lahjoja. Ja mikä parasta; huomaa omistavansa Ihania Ystäviä! Rakkaat kiitokset vielä tätäkin kautta isosta Yllätyksestä! Ja Mari-siskolle kaiken ajattelemisesta!

Viimeiset pari viikkoa on mennyt tasapainoillessa Ansan juoksun kanssa. Neiti aloitti ensimmäisen kunnon kiimansa 15.elokuuta. Eli juuri sinä aamuna, kun illalla oli Muijalassa Maicun ja Henkan luona Elo-bileet.... Illanviettoon oli tietysti tulossa lauma uroskoiria   Ihmeen hyvin meni siltäkin osin. Ansa ei aiheuttanut lisähämminkiä, olivathan partis-herrat kaikki tuttuja jo keskenään.

Mutta mutta... ensimmäistä kertaa ikinä Ansa ja Kimi olisivat oikeasti halunneet olla silleen. Kimillä näyttely lähestyy, mutta ei auta kuin pyytää apua ystäviltä. Kimi lähtikin sitten ilahduttamaan Lotan ja Daven laumaa; lue: valtaamaan sylit, sohvat ja sängyn sekä peittämään lattiat ja lakanat mustalla karvalla  . Perjantai-iltana ajattelin jo että Konstaapeli voi tulla kotiin, lauantaina (29.8.) kun piti aikaisin lähteä Tervakoskelle näyttelyyn.

Noh, menihän se perjantai jotenkin. Päivälenkillä jouduin kytkemään Kimin pariin otteeseen, että lempiväiset edes tekisivät hätänsä. Onneksi on työpaikka, johon voi ottaa koiran mukaan. Iltamyöhällä sama peli jatkui, mutta yön sentään nukkuivat. Aamulla sitten polkaisin matkaan laihan ja karvattoman näyttelypuudelin kanssa, ilman minkäänlaisia odotuksia. Näyttelypaikallakin poika oli poissaoleva tai nokka maassa tyttöjä etsien. Muutamalle pikku-urokselle tuli vähän pörhisteltyä. Hoh-hoi-jaa! Miksi ikimaailmassa lähdin sen kanssa!

Mutta kuin nappia painamalla kehän sisäpuolella, Kimi otti työasenteen. Liikkui siinä pitkähkössä ruohossa hyvin, seistä tökötti merkistä ja pokkasi ROP:in ja 4:nen sertinsä   On se Ihmemies!

Kotona lemmenleikit jatkuivat kiihtyvinä, joten taas apua anelemaan Lotalta. Nyt tiedän, että Ansa tarjoaa melkein viikon ja parhaat päivät ovat 13-15 päivä, kuin oppikirjassa. Kimi tuli kotiin eilen tiistaina, saatuaan ensin Ansalta läksytyksen. Rauha on palannut ja kotiolot normalisoituneet meillä ja muualla .

Eilen oltiin viikon tauon jälkeen paimennusharjoituksissakin. Edellisissä harjoituksissa Ansalle alkoi jo valjeta, mitä halutaan, mutta oli jotenkin ponneton ja uuvahti kesken työn. Syykin selvisi seuraavana päivänä; kauhea vatsatauti....

Mutta eilen neiti oli ihan intoa täynnä, ja tarvittiin jo sauvaakin avuksi, ettei mene ihan överiksi. Sauvaahan ei olla käytetty sitten kevään, kun ollaan sytytelty sitä uudestaan hommiin. Täytyy kyllä sanoa, että on se niin vaikeaa, ohjaajalle. Onneksi Ansa on rauhallisimmasta päästä, muuten minä olisin ihan hukassa. Oikeastaan eilen vasta päästiin sellaiseen "yhteyden" tapaiseen viimeisen harjotteen aikana, hetkeksi. Ansa kuljetti jo melko pitkän matkan rauhassa takana, ja minäkin pääsin jonkilaiseen ymmärrykseen Ansan eleistä. Koiraparka kun emäntä on niiiiin tyhmä ja hidasälyinen   Paljon on vielä opittavaa. Ja just kun alan osata lukea koiraani, iltapaimennukset loppuu   , kohta. Ensi viikolla on onneksi vielä yhdet joihin pääsen. Sitten täytynee pyytää audienssia Minnalta ja Pertiltä.

Pääsimme Ansan kanssa eilen oikeisiin töihin Otalammelle, kun Tian lampaat piti siirtää toiselle laitumelle. Asetelma oli jännittävä; toistakymmentä lammasta piti kuljettaa tietä pitkin melkein kilometri. Matkalla oli pari risteystä ja houkuttelevia peltoja ympärillä. Lisäksi omistajaa jännitti aivan hirveästi.

Mutta Davella oli hyvä suunnitelma: Lotta ja Tilda sekä minä ja Ansa kuljemme lauman edessä, Tia leipälaatikkoineen lampaiden kanssa, laumaa johdattaa takaa Dave ja Taffy. Taffy on koirista paras paimen, ja Dave paras ohjaaja   Kyllä se vähän jännitti kun lähdettiin.

Siirto meni tosi hyvin! Vaikka ennen ensimmäistä risteystä lampailla oli vauhtia, ja Tia vielä innostui, että "tämähän menee hyvin!" Tuumasimme Lotan kanssa edessä, että eipä vielä kannattaisi nuolaista.... Risteyksessä Tilda blokkasi tien ja lauma kääntyi Taffyn ohjauksessa hienosti Ansan perään. Toinenkin kääntyminen meni hienosti, mutta lampaat hieman innostuivat jostain. Kait siitä kun ei päässeetkään viljapeltoon. Olin oikein ylpeä Ansasta, kun se sai muutamia kertoja hillittyä intoutuvia uuhia. Koitti sieltä pari tarjota otsaakin Ansalle, mutta ei se pelottanut yhtään!

Vielä viimeinen haaste eli portista sisään pienen ojan yli, ja se oli siinä! Ansa esti toiselta puolen karkaamiset ja Taffy opasti pienet karitsatkin ojan yli laitumelle.

Mukana olivat liikennettä pysäyttämässä Tian lapset ja vastaanottamassa Marjatta. Hyvällä suunnitelmalla ja yhteistyöllä se siis sujui. Luulenpa kuitenkin, että ilman koiria lauma ei olisi pysynyt niin hyvin kasassa ja meno oli hillitympää. Tian lampaat ovat kuitenkin tuotantolampaita, ihmisiin tottuneita (siis leipä-addikteja), mutteivät kuitenkaan kesyjä varsinaisesti. Koiria ovat nähneet, mutta paimennus on eri juttu.

Me voidaan olla tosi ylpeitä koiristamme! Taffy hoiti hienosti kuljetuksen ja käsitteli hellästi myös karitsoja, pienimmät ovat 3-viikkoisia. Tilda ja Ansa olivat aluksi kummissaan asetelmasta, mutta hommasta tuntui menevän tuokin. Ansan kovalevy meinasi täyttyä puolessa matkassa, kun jäi eteen yksin. Siinä kohtaa en antanut periksi, vaan homma oli hoidettava loppuun. Pienellä komennolla ja paljolla kiitoksella Antero sai intoutuvat kuljetettavat ruotuun.

Tosi kiva työ! Parin viikon päästä kuulemma siirto taas edessä. Kunpa päästäisiin silloinkin mukaan!

 

Ai niin, viikonloppuna oli näyttelyitä.

Lauantaina Lammilla Ansa yhdessä Svenkan, Bellmannin ym. kanssa. Svensson oli VSP ja Ansa sai Hn, jee!

Harmi kun Tykillä oli lääkekuuri, olis ollu sertin paikka, ainakin. Niin paljon Lena Danker (Suomi) tykkäs Svenssonista. Veljeksethän ovat kuin kaksi marjaa Petsu-iskäkin nautti päivästään ja sai EHn.

Ansan H oli riemuvoitto! Edelliseen kertaan verrattuna. Koska tuomari antoi Ansalle aikaa, sai hän myös koskea kaikki paikat, vaikka vähän jännittikin.... H tuli sitten siitä itsevarmasta hännästä ja lyhyestä taka-askeleesta, ja ihan oikein.

Päivän kruunasi vielä Easyn poika Pablon menestys heelerikehässä: PU2 ja sert! Vitsi!

Jazz proudly presents!

Sunnuntaina oli Heinolassa heelereiden erikoisnäyttely, reilu 30 heeleriä. Menestys oli tavallista ja odotettua; Kimi ERI1 ja Sawa H    Hyvin siis meni sielläkin. Ja nähtiin monta uutta heeleriä ja Sawa ihastui pariin komeaan poikaan, Kimiä ei lasketa

Kuvia tulee nähtäville, kunhan saan purettua ja opin käyttämään blogin kuvansiirtoa. Ne Saarenmaan kuvat on muuten mun ottamat, Ansa elementissään muttei se niin tarkkaa. Maicun sivuille kuvat tulee nopsempaa, sinne vaan katselemaan hyviä kuvia.

 

Tänään onkin sitten mustikan poimintaa ja paimennuskoulua, kivaa